Kuluneen talven aikana olen käynyt useamman kerran työtehtävissä Kyproksen pääkaupungissa Nikosiassa. Reissut ovat olleet mieleenpainuvia ja ajatuksia herättäviä niin kulttuurisesti kuin ammatillisesti. Tässä muistiinpanoja siitä, miltä maailma näyttää Välimeren itäkolkasta katsottuna:
blogi.valtiokonttori.fi/virkamiehena-appelsiinien-kaupungissa/
VIRKAMIEHENÄ APPELSIINIEN KAUPUNGISSA
Kirjoitettu 22.4.2016
Valtiokonttorinkin virkamiehen työ voi väliaikaisesti sijoittua myös appelsiinipuiden katveeseen. Eurokriisin hoitoon liittyen mm. Kyproksen valtionhallintoa on kammattu läpi muiden EU-maiden asiantuntija-avun tuella. Näissä merkeissä olen kuluneen talven aikana ollut tekemässä Kyproksen oikeusasiamiehen toimiston toiminnallista arviota. Tämän ´organisaatiosalapoliisinkin’ taitoja vaatineen projektin loppuraportti luovutettiin juhlallisesti 20.4. Asiantuntijaryhmämme 53 suositusta oikeusasiamiesfunktion parantamiseksi odotettiin innolla ja kiinnostuksella, mikä lupaa hyvää myös niiden toimeenpanoon.
Pitkien haastattelu- ja kokouspäivien lomassa on ollut mahdollista tunnustella miltä työ maistuu Kyproksen pääkaupungissa Nikosiassa. Itselleni ensimmäinen yllätys oli, että Kypros on kulttuurisesti kuitenkin enemmän Lähi-Itää kuin Eurooppaa. Työpaikan ikkunasta näkyy Nikosian suurin moskeija ja kun töistä pääsee hotelliin, niin samoihin aikoihin kuuluu minareeteista kutsu iltarukoukseen. Siinä sivussa myös ortodoksikirkkojen kellot kalisevat tasaisin väliajoin. Ja appelsiinipuita on todellakin kaikkialla. Ne reunustavat myös kaupunkibulevardeja, ja helmikuussa satoaikaan kadulle pudonneita appelsiineja saa väistellä kävellessään.
Piikkilankaa ja leimasimia
Monien kulttuurien läsnäolo ja sekoittuminen on vuosituhansia ollut saaren elämälle leimallista, mutta sen kanssa toimeen tuleminen on välillä ollut vaikeaa. Tällä hetkellä Nikosia onkin Euroopan viimeinen jaettu pääkaupunki, jonka keskellä kadut päättyvät yhtäkkiä piikkilankaan ja tynnyreihin sekä vuodesta -74 asti ruostuneisiin kahviloiden ja kauppojen kyltteihin. Upean, venetsialaisten rakentaman 11-sakaraisen muurin ympäröimä vanha kaupunki on täsmälleen puolitettu. Vasta viime kesästä asti kreikkalaisen ja turkkilaisen alueen välillä on päässyt liikkumaan ilman viisumia. Nyt riittää vain se, että on passi mukana. Osittain rajalinjan varjoon ja unohduksiin jäänyt vanha kaupunki on taas heräämässä eloon, ja sitä restauroidaan laajasti Unescon kanssa yhteistyössä. Uutta toivoa on myös siitä, että uudelleen ja uudelleen tuloksettomia neuvotteluja kokenut jäätynyt konflikti saataisiin laukeamaan.
Bysantin kulttuurinen perintö näkyy luonnollisesti myös hallinnon kulttuurissa. Sisäministeriön aulassa ei tervehdi presidentin tai pääministerin vaan arkkipiispan kuva – sekä laatikoittain tarkastettavana olevia leimasimia. Yhteistyön ja osaamisen hyödyntämisen mahdollistavat rakenteet ja prosessit eivät ole olleet hallinnon järjestämisen keskiössä. Oikeusasiamiehen toimistossa lähdimme liikkeelle tilanteesta, jossa organisaatiokaaviota ei ollut ja me ensimmäistä kertaa kuvasimme miten toimistossa tällä hetkellä työskennellään. Siihen siis tarvittiin jopa niitä salapoliisitaitoja vieraan kielen ja vieraiden aakkosten keskellä. Verkkokalvolle on myös iskostunut toistuva kuva paikallisista virkamiehistä kulkemassa edestakaisin kainalossa iso paksu ruskea kirjekuori täynnä huolellisesti leimattuja papereita. Sitä seuratessa on tullut vahvasti tullut mieleen, että siunattu ICT ja digitalisaatio. Niiden tuomat muutokset ovat Suomen hallinnolle massiivisia, mutta hyvään suuntaan mennään.
Tulevaisuus on hallinnon asiakas
Kyproksen reissujen lentokonelukemisena minulla on ollut Lawrence Durrellin klassikkoromaani Bitter Lemons of Cyprus. Sitrukset siis mielessä hänelläkin! Kirja on sekä dokumentaarinen että poeettinen kuvaus 50-luvun vuosista, jolloin Durrell kuningattaren lehdistövirkamiehenä asui ja työskenteli Kyproksella. Kirjassa Durrell kuvaa mm. Kyproksen brittiläisen poliisin kyvyttömyyttä toimia sisäisen terrorin tilanteissa. Kyproksen poliisin organisaatiota ja toimintatapoja ei ollut uudistettu vuosikymmeniin, joten toimintakyky ei vain enää vastannut ajan vaatimuksia. Tämä tuli uudelleen mieleen, kun Brysselin terrori-iskujen yhteydessä puhuttiin Belgian poliisin sekavasta rakenteesta ja kyvyttömyydestä toimia syntyneessä tilanteessa.
Sekä historialliset että tämän päivän esimerkit todistavat, että hyvää, toimivaa, ajantasaista hallintoa syntyy vain hallintoa kehittämällä. Hyvin usein ajatellaan, että hallinnon tehtävä olisi säilyttää, ja että asioiden vaikeaksi tekeminen olisi hallinnon ennustettavuuden ja oikeudenmukaisuuden hinta. Hyvän hallinnon erityinen piirre on kuitenkin se, että se kehittyy ajassa ja toimii kehityksen tukena ja mahdollistajana – niin koko yhteiskunnan, kansalaisten kuin myös hallinnon omien työntekijöiden näkökulmasta.
Hereillä olemisen ja jatkuvan kehittämisen haasteen kanssa painivat kaikki hallinnot. Välimeren itäkolkassa näkyy tällä hetkellä erittäin hyviä merkkejä siitä, että Kypros on ’tekemässä virot’ niin notkahtaneen taloutensa kuntoon laittamisessa kuin reformikyvykkyydessä.
Marika Tammeaid
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.