maanantai 25. tammikuuta 2016

Saako nykyään sairastaa rauhassa?

Merkintöjä flunssa-aallon keskeltä: Saako nykyään sairastaa rauhassa?



Flunssat ja influenssat jylläävät taas täysillä talvisessa Suomessa. Nyt on hyvä aika miettiä mitä flunssainen tarvitsee: lepoa, empatiaa, lämmintä juomaa ja vetäytymistä parantavan unen ja tekemättömyyden maailmaan. Kuten tuttavani Jarmo niin laittamattomasti asian ilmaisi: … lämmintä mehua, kiireettömyyttä, tunnustelua voinnista, heikkouden hyväksymistä, hitautta, kirja ja vielä radio…  Pakko kysyä onko tähän enää osaamista ja lupaa? 

Ihana ICT ja some pitävät meidät kiinni tiiviissä vuorovaikutuksessa muun maailman kanssa herkeämättä ja tilanteessa kuin tilanteessa. Ei enää puhettakaan siitä vanhojen romaanien tai lapsuuden sairastamisesta, jolloin unen ja valveen rajamailla kerätään voimia, sairasta käydään ilahduttamassa kukilla tai pienellä juttutuokiolla.  Jokunen raportoi, että on sairastaessaan katsonut pitkään listalla olleita sarjoja tai dokumentteja pari päivää putkeen. Siinä on edes jotain omaehtoisuutta – ajan antamista itselle, sille mitä keho ja mieli kaipaavat.

Nyt levinneempi tapa tuntuu olevan yritys elää kuin flunssa häviäisi, kun yrittää sitkeästi olla siitä välittämättä ja antaa sen muuttaa sovittua päiväjärjestystä mahdollisimman vähän. Monelle lähes ylitsepääsemätön haaste on sulkeutua edes hetkeksi pois sähköpostikeskusteluista, twitter-virrasta tai Facebookin vahtaamisesta. Tekemättömyyden hetki ja ajan ottaminen omien ajatusten kuuntelulle on joko luksusta, jota emme enää muista tai niin outoa, ettei tiedä miten sellaisessa hetkessä käyttäytyisimme. Some toki parhaimmillaan myös viihdyttää flunssapotilasta, toimii nykyajan sängynvieruslukutuokiona. Pahempi versio on sähköpostiriippuvuus. Kun täytyy kuitenkin seurata mitä siellä tapahtuu, kuka kysyy, kysyykö kukaan ja miten asiat etenevät..?

Kaikki ei ole kuitenkaan omissa käsissä. Kun siunattu ICT antaa nykyään mahdollisuuden työskennellä mistä ja milloin vain, koputtelijoita ovella on jonoksi asti eikä tosiaan kukkien, pienen juttutuokion tai paranemistoivotusten kanssa. Kuinka monta kertaa viime päivinä olenkaan kuullut kysymyksen ”Siis ootsä  NIIN kipee, ettet pystys osallistumaan edes etänä?” Kun sattuu olemaan työssä, jossa kokoustetaan paljon, etäkokouslinkkejä tupsahtelee kalenteriin ja sähköpostiin tasaista tahtia: bling, bling, bling…  Kaikenlaisia juoksevien asioiden kokouksia, toiset oikeasti kiireellisempiä tai ainutlaatuisempia kuin toiset, mutta enimmäkseen siitä syystä, että näin oli suunniteltu, niin luki kalenterissa… Aika kova luu täytyy sairaana olla, että voi todeta, että nyt sairastan, palataan asiaan tervehdyttyäni. Ja jos näin ei toimi, ei saa sairaana koottua voimiaan älähtääkseen päätyy flunssaisena olemaan täyspäiväisesti etänä töissä, tekemään juuri niitä samoja asioita, joita muutenkin tekisi. Mihin siis jäi se mitä sairas tarvitsee – rauhaa, hiljaisuutta, höyryhengitystä ja mahdollisuutta keskittyä voimien palauttamiseen? Sitä voi sitten tehdä… omalla, kalenteroimattomalla ajalla?

ICT ja mahdollisuus työskennellä etänä on upea asia. Sairaana pystyy hoitamaan polttavimmat asiat eteenpäin. Ei tarvitse sängyn pohjalla murehtia, että joku merkittävä asia ei flunssan yllättäessä etene ja sairastavalla itselläänkin on silloin yksi murhe vähemmän. Valitettavasti ICT-mahdollisuudet eivät kuitenkaan ole tehneet meistä robotteja, joilla on vastaanotto aina. Nyt olisi hyvä palauttaa mieliin, että flunssa ei ole etätyön muoto vaan ohimenevä sairaus, joka jokusen päivän lepo ja rauha tavallisesti hoitavat. Tämän ajan ottaminen ja antaminen on keskeistä, sillä henkinen ja fyysinen latautuminen vaatii aikaa ja tilaa. Ilman sitä ei synny uutta ja olemassa oleva ei syvene. Itse olen jo varsin tottunut siihen, että osa kokouksen osallistujista on paikalla livenä, osa etänä, mutta kaikkien toivoisin olevan paikalla 'arkisenhyvissä' ruumiin ja sielun voimissa. Se on minimiedellytys hyvälle työlle.