Erilaisesta oppiminen - kompleksin ajan tärkein taito

Kuinka tätä taitoa kehitetään, vaalitaan ja hyödynnetään koulutuksessa, kehittämisessä, tavallisten ihmisten elämässä ja yhteiskunnallisissa kysymyksissä, on hyvän tulevaisuuden kannalta keskeinen kysymys. Tätä pohdin Sitran blogissani:

https://www.sitra.fi/blogit/erilaisesta-oppiminen-kompleksisen-ajan-tarkein-taito/

Kompleksinen ja monitulkintainen maailma haastaa meitä kaikkia joka päivä oppimaan uutta. Koulutus on tärkeä tapa vauhdittaa oppimista, mutta maailmaa muuttava oppiminen tapahtuu ennen kaikkea vähittäin – työpaikoilla, arjessa, rajapinnoilla, kaikkialla missä erilaiset ihmiset kohtaavat.

Arkinen oppimiskyky syntyy ennen kaikkea kyvystä haastaa sekä omia uskomuksia ja totuuksia että yhteisesti jaettuja yksinkertaistuksia ja vakiintuneita toimintatapoja. Silloin kun pääsemme itse määrittelemän oppimisen ja kehittämisen suuntaa, eteneminen on helpompaa, jopa nautinnollista.

Kun jokin erilainen ja yllättävä tapahtuma tai mielipide haastaa meille rakkaiden asioiden status quon, oppimiskykymme napsahtaa helposti off-tilaan. Emme osaa käsitellä toisesta näkökulmasta rakennettuja ratkaisuja, tulkintoja ja kehityskulkuja. Liian usein niiden tarjoama mahdollisuus oppimiseen ja näkökulmien avartumiseen jää käyttämättä. Asia joko liukuu ajattelussamme outouden kategoriaan tai siihen liittyvät rajoitteet ja ongelmat saavat pääroolin havainnoinnissamme.

Kyky oppia siitä mikä on lähtökohtaisesti toisenlaista ja kummallista, on kuitenkin monimuotoisessa maailmassamme keskeinen työn ja elämän taito. Sitä kautta syntyy uutta ajattelua, toimintaa ja uusia ratkaisuja pieniin ja isoihin haasteisiin. Taitona se pysyy kuitenkin ulottumattomissamme, jos itsepintaisesti hellimme yksinkertaisuuden ja rationaalisuuden ihannetta omassa ajattelussamme ja vannomme valmiiden mallien nimeen tavassamme rakentaa organisaatiota ja niiden arkea.

Niin mukava kuin hallinnan illuusiosta olisikin pitää kiinni, on tärkeää ymmärtää, että yhteiskunnat ja organisaatiot ovat eläviä organismeja, joissa dynaamisuus, moninaisuus ja kilpailevat selitysmallit jatkavat rinnakkaiseloaan ja muutokset syntyvät ylhäältä, alhaalta ja keskeltä.

Vaikuttumisen voima
Rajoitteista mahdollistamiseen

Nopea reagointi, asioiden pikainen arvottaminen ja kategorisointi ovat oppimisen esteinä koko ajan läsnä arjessamme. Nämä välittömän tehokkuuden ja kapean tietokäsityksen alueelta nousevat toimintatavat sulkevat salaman nopeasti ulos erilaiset näkökulmat ja erilaisuudesta vaikuttumisen.

Mitä pidempään olemme saaneet rauhassa rakentaa omia ajattelumallejamme, sitä haastavampaa on kohdata asioita, jotka asettavat uskomuksemme uuteen valoon. Erilaisuudesta vaikuttuminen on kuitenkin välttämätöntä maailmassa, jonka kompleksit ilmiöt eivät mahdu mihinkään ajattelun tai järjestelmän hienoista laatikoistamme.

Kun olemme tekemisissä erilaisuuden kanssa, törmäämme usein myös arvo- ja identiteetti- muureihin, joiden ylittämiseen edes ajatuksellisesti ja edes hetkeksi saattaa olla iso tunnetason este. Johtaja voi kokea keskustelun itseohjautuvasta organisaatiosta uhaksi itselleen. Omaa pidemmälle kehitelty toimintamalli kirvoittaa helposti ”kyllä meilläkin tätä tehdään”-selityksiä. Ja sinänsä oppineelle akateemikolle voi olla mahdotonta nähdä, että vaikka pidämme demokratiaa tärkeänä arvona, voimme ottaa oppia toisenlaiseen yhteiskuntamalliin kehitetyistä ihmiskeskeisistä toimintatavoista, ja osoittaa niille ansaittua arvostusta.

Monimutkainen maailma on kaleidoskooppi, jossa meidän on oltava valmiita ruuvaamaan näkyviin myös todellisuuksia, jotka sekoittavat tututtuja ajattelutapojamme.

Barbara Fredrickson on broaden and build -teoriassaan kuvannut hyvin myönteisten tunteiden merkitystä ihmisen oppimiselle ja toiminnalle. Negatiivisten tunteiden vallassa kuljemme kuin laput silmillä: havainnointimme ja ajattelumme on kapeampaa, ja kykymme oppia käsillä olevasta tilanteesta on rajallista. Myönteisen uteliaisuuden tunteiden vallassa pystymme oppimaan ja luomaan uutta haastavista ja sirpaleisistakin aineksista. Samalla myös psyykkiset, fyysiset ja sosiaaliset voimavaramme vahvistuvat ja toiminnan joustavuus lisääntyy.

Monimutkaisessa maailmassa usein esiin huudettu kriittisen ajattelun taito ei siis välttämättä vie asioita eteenpäin. Pelkkä kriittisyys kun ei edistä hyvää yhteistyötä, henkilökohtaista toimijuutta eikä auta tasapainoisen kokonaiskuvan muodostumista. Moninäkökulmainen tarkastelu sen sijaan auttaa sekä hahmottamaan että testaamaan eri vaihtoehtoja sekä niiden hyvä ja huonoja puolia.

Keskeinen kysymys onkin, miten luomme itse itsellemme ja omiin arkisiin ympyröihimme lisää kykyä tarttua hankaliinkin asioihin ja käsitellä erilaisten asioiden ja näkökulmien törmäyksiä uudistumista edistävällä tavalla. Johtamisessa se tarkoittaa ainakin positiivisten tunteiden merkityksen ymmärtämistä ihmisen toiminnan taustalla sekä aitoa kiinnostusta ihmisiin, heidän ajattelutapoihinsa ja todellisuuksiinsa. Se edellyttää myös kykyä lähestyä asioita enemmän ei-tietämisen positiosta, ja halua rakentaa yhteyttä ihmisten ja ihmisryhmien välille.

Kun otamme aikaa ja tilaa omien ja yhteisten ajatus- ja toimintamalliemme tarkastelulle myönteisen uteliaisuuden hengessä, niin myös erilaisuuden aiheuttama hämmennys voi jalostua uusiksi ratkaisuiksi, käytännöiksi ja lopulta viisaudeksi.

Kuinka panostat uusiutumiseen työssä?

Tätä teemaa nostin esiin 100 tarinaa työstä valtiolla -haastattelussa, joka julkaistiin vähän aikaa sitten Valtioneuvoston sivuilla. Näkökulma laajenee eri paikoissa ja tehtävissä työskennellessä, mutta osaamista voi siirtää ja jalostaa monella muullakin tavalla:
https://vm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/marika-tammeaid-tulipalojen-sammuttamisesta-tulevaisuuden-haltuunottoon

Työ 2.0: Sata tarinaa työstä valtiollaMarika Tammeaid: Tulipalojen sammuttamisesta tulevaisuuden haltuunottoon
UUTINEN

Marika Tammeaid

Valtiovarainministeriö  30.8.2018 14.00

Johtavana asiantuntijana Sitrassa työskentelevä Marika Tammeaid puhuu henkilökierron ja osaamisen joustavamman hyödyntämisen puolesta valtionhallinnossa. Kokeneena henkilökiertolaisena Tammeaid voi suositella käytäntöä myös muille – henkilökierto ei kuitenkaan ole ainut tapa jakaa osaamista yksilöiden ja organisaatioiden välillä.

Tammeaidille kiertolaisen elämä on tuttua. ”En ole ollut virallisessa henkilökierrossa, mutta hyvien ja fiksujen esimiesten siunauksella olen järjestänyt itse itselleni kiertomahdollisuuksia. Työskentelen nyt Sitrassa, mutta olen täällä lainassa Valtionkonttorista. Olen ollut kierrossa myös valtiovarainministeriössä muutaman otteeseen ja tehnyt lisäksi pienempiä kokonaisuuksia esimerkiksi ulkoministeriössä. Sukkulointi valtionhallinnon organisaatioiden välillä ei siis ole minulle vierasta.”

Eri organisaatioiden työtehtävät limittyvät usein yhteen, mikä osaltaan vahvistaa henkilökierossa olevan virkamiehen omaa osaamista. ”Substanssit tukevat toisiaan valtavasti, elämmehän me sellaisessa maailmassa, jossa asiat eivät noudata organisaatiorajoja. Kun tietää, mitä muualla tehdään, pystyy linkittämään oman työnsä osaksi laajempaa kokonaisuutta, ja sitä kautta oma kyky ilmiölähtöiseen ajatteluun vahvistuu.” Tammeaid on suunnitellut ja paraikaa vetää Uudistuva julkinen sektori – mahdollistava johtaminen -nimistä julkissektorin johtamiskoulutusta osana Sitran julkisen sektorin johtamisen avainaluetta. Nykyisessä työssä henkilökierrosta on ollut Tammeaidille erityistä hyötyä: ”Minulle on kertynyt hyvät verkostot eri puolilta valtionhallintoa. On helppo ottaa ihmisiin yhteyttä, kun tietää voivansa asettua heidän saappaisiinsa. Erityisen tärkeää on ymmärtää kurssin osallistujien näkökulmaa.”

Oppimiselle täytyy olla aikaa.

Henkilökierto ei kuitenkaan ole ainoa tapa jakaa osaamista joustavammin valtionhallinnon sisällä. ”Klassiset keinot, kuten mentorointi tai käänteinen mentorointi, jossa nuoret virkamiehet opettavat vanhempia, ovat hyviä keinoja lisätä oppimista organisaation sisällä”, Tammeaid muistuttaa. ”Työelämä on nykyään viritetty niin tiukoille, että vertaisoppimiselle on varattu hämmästyttävän vähän aikaa, jopa oman tiimin sisällä. Mutta on tärkeää rakentaa sellaisia dialogisia kohtaamisia, joissa mietitään yhdessä, miten haasteita ratkaistaan. Sen ei tarvitse tarkoittaa sitä, että siirrytään jonnekin kauas pitkäksi aikaa – kohtaamisia voidaan järjestää myös yksinkertaisesti arjessa. Hyvä keino aloittaa on esimerkiksi huolehtia arkisen kokouskulttuurin vuorovaikutteisuudesta. Vaikka kokoukset on tarkoitettu yhteisen ymmärryksen lisäämiseen, niitä vedetään usein monologityylillä.”

Tammeaidin mielestä osaamisen jakaminen ja yhteisen ymmärryksen rakentaminen on välttämätöntä, jotta tulevaisuuden muutoksiin osataan varautua. ”Olen itse asiassa todella huolissani suomalaisen työelämän ja valtionhallinnon oppimisen kulttuurista. Jotenkin eletään hyvin reaktiivisessa maailmassa, hoidetaan vain niitä tulipaloja. Silloinhan oppiminen, uusiutuminen ja tulevaisuuden haltuunotto karsiutuvat väistämättä pois. Raivaisin todella paljon enemmän aikaa yhteiselle sense-makingille ja jakamiselle. Se on elintärkeää uudistumisen ja tulevaisuuden kannalta. Jos sitä ei tehdä, jatketaan elämistä maailmassa, jota ei kohta ole.”

HALLINTOPOLITIIKKA TYÖ 2.0 VALTIO TYÖNANTAJANA VALTIOVARAINMINISTERIÖ